Tarjolla tänään: Pitkään haudutettua Occo Buccoa

Reseptikokeilut päätin aloittaa palasta, jota olen aina halunnut kokeilla: naudan potkasta eli occo buccosta. Reseptejä vakoilin vähän sieltä ja täältä ja sovelsin ohjeita sen mukaan, mitä kaapista löytyi ja mikä omaa makuhermoa miellyttää.

Tämä on vähän niinkuin niiden kaikken muodonmuutosohjelmien ennen-kuva.

 Aloitin valmistuksen nostamalla huoneenlämpöön 1 kilon occo bucco -kiekkoja, tässä tapauksessa kiloon mahtui kolme kiekkoa. Lämmön tasaantumista odotellessani otin paloista hirveästi kuvia ruokaasuomesta.fi-verkkokauppaa ja tätä blogia varten veljeni kameralla, mikä osoittautui koko ruuanvalmistuksen haasteellisimmaksi vaiheeksi. Aiemmin en ole ruokakuvausta harrastanut missään muodossa. Miksi jotkut saavat sen näyttämään niin helpolta?

Ennen paistoa leikkasin potkakiekkoja ympäröivän kalvon rikki viidestä kohtaa välttykseni "kuppiefektiltä". Pyörittelin kiekot vehnäjauho-suola-mustapippuriseoksessa ja paistoin pinnat voissa pannulla kiinni. Kiekot päätyivät uunipadan pohjalle. Pannulle kasasin kastikkeen ainekset:

1 sipuli (+ pari kevätsipulia varsineen koska sellaisia sattui löytymään) kevyesti kuullotettuna
2 dl valkoviiniä
reilusti valkosipulia
1 prk hyvää tomaattimurskaa (koska ei ollut säilyketomaatteja)

Näiden annoi kiehua hetken, ennen kuin lisäsin soossin uunipataan potkakiekkojen päälle. Pataan kaadoin vielä lihalientä niin että lihat peittyivät. Setti saa hautua 150-asteisessa uunissa kauan, jotta liha irtoilee luusta. Parin tunnin haudutuksen jälkeen lisäsin vielä raastettua luomusitruunan kuorta ja laitoin koko komeuden takaisin uuniin vielä tunniksi. Kaveriksi keitin täysjyväpastaa, mutta muukin lisuke olisi toiminut.

Tässä olisi nyt sitten jälkeen-kuva. Luu on kuvausrekvisiittaa eikä siten tarkoitettu syötäväksi.

Lopputulos oli murea ja maistuva. Liha hajosi helposti, joten tätä ruokaa ei tarvitse syödä pihviveitsen kanssa. Lihan maku pääsi hyvin esiin kun sitä ei oltu peitetty mausteilla - laadukkaan lihan kaveriksi riittää pelkkä suola ja mustapippuri. Pataruoat ovat ihanan vaivattomia laittaa, kun ruoka kypsyy itsekseen uunissa muun touhun ohessa. Iltapäivällä uunissa odotti lämmin, hitaasti kypsynyt ateria, joka sopi lisäksi tällaiseen sadepäivään kuin nappi silmään.

Mitäs sitä seuraavaksi söisi?

Mitä on tullut tehtyä.

Ihanaa kesäpäivä kaikille!

Korppisella tulee vettä kuin saavista kaataisi, joten vaikka takaraivossa huutaa tahto päästä rehuntekoon, niin nyt näin sään salliessa ajattelin yrittää herätellä blogia henkiin.

Yli vuosi sitten on tullut viimeksi kirjoiteltua. Silloin syntyi Vanhantalon ensimmäinen hereford-vasikka. Sitemmin noita syntymiä on tullut viitisenkymmentä lisää. Tuttua touhua siis, vaikka jokainen poikiminen onkin erittäin yksilöllinen. Ja jokainen syntyvä vasikka on oma upea persoonansa.

Mammoja ja vauvoja päivälevolla. Ja uusi katos!

Lauman koko on pikkuhiljaa kasvanut - tänä keväänä poiki 36 emoa. Nyt voi keskittyä jalostukseen, sillä emomäärää ei ole enää tarkoitus nostaa. Sen sijaan tästä lähtien sonnivasikatkin jäävät kotitilalleen kasvamaan teurasikään asti.

Viime syksynä remontoimme tiloja paremmin emoille sopiviksi, ja remontointi jatkuu jälleen tänä syksynä. Saimme valmiiksi jaloitteutarhan ja uuden katoksen, mutta makuuparret jäivät vielä asentamatta. Emäntä kutsui remonttikohdettaan dementiatyömaaksi, sillä katosta väkersi kasaan joukko (melkein) eläköityneitä isäntiä talkoohengessä. Mutta hyvää jälkeä tuo vanhusporukka sai aikaan, kyllä iän tuoma kokemus näkyy.

Tällä hetkellä kaikista jännintä on suoramyynti. Aloitimme suoramyynnin viime tiistaina, kun saimme palautuksena lihaerän Savo-Karjalan leikkaamosta. Lihan myynti on sujunut oikein hyvin, mielenkiintoa on riittänyt ja palaute on ollut kannustavaa, kiitokset siitä kaikille! Joitain lihapaloja olen tarkoituksellisesti jättänyt omaan varastoon, sillä ajattelin kokeilla kokata tulevina päivinä jotain herkullista ja jakaa kokemuksia täällä blogissa. Jos joku lukija inspiroituisi kokeilemaan vaikka joitain uutta ruhonosaa, niin se olisi aika hienoa!

Kokeiluja varten on varattu ainakin occo buccoa, kuvetta ja luullista lapaa. Jotain saattaa eksyä grilliin, mutta myös pataruuat houkuttelevat, etenkin tällaisen sadepäivän yllättäessä. Mitähän sitä vilkas mielikuvitus keksiikään...

Palataan siis asiaan hyvän ruuan merkeissä, ja jakakaa toki omia ideoitanne ja kokemuksianne. Jaettu ilo on kaksikertainen ilo, joten eiköhän sitten jaettu nam ole myös kaksinkertainen nam?