Tarjolla tänään: Mitä tehdä paistista? Ja myös: Mitä tapahtuu lauantaina 10.9.?

Naudan paisti on aika ihana asia.

Se on erittäin laadukas ruhonosa, josta saa tehtyä vaikka mitä. Se taipuu niin arkeen kuin juhlaan, nopeisiin ja hitaampiin ruuanlaittosessioihin, eri makumaailmoihin, sillä voi hifistellä tai mennä mutkattomasti siitä mistä aita on matalin. Ihan mitä vaan!

Aika usein huomaan kuitenkin laittavani ihan sitä ja samaa äpöstystä. Hitaasti uunissa omassa rauhassaan kypsyvä pata, lisukkeena sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Minun ihan ylimmäinen suosikkini on burgundinpata. Tein sitä viimeksi viikko sitten, mutta en malttanut kuvia räpsiä joten saatte käyttää tämän ohjeen kanssa enemmän mielikuvitustanne:


Burgundinpata

1 kg paistia (sisä/ulko/ihansama)
100 g pekonia
pikkusipuleita reilusti
3 kpl porkkanoita
laakerinlehtiä pari
mustapippuria
suolaa
3 dl punaviiniä
3 dl lihalientä
3 rkl tomaattisosetta
timjamia
herkkusieniä

Ota liha huonenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista. Paloittele paisti. Paista pekoneja hetki pannulla ja heitä sekaan paloiteltu paisti. Paista kunnes paistinpalojen pinta on kauniin ruskea, ja siirrä lihat uunipataan.

Paista samassa pannussa lohkotut sipulit ja porkkanat ja kääntele hetki. Sitten laita kaikki höpötyset uunipataan, kääntele sekaisin ja laita uuniin matalaan lämpöön. Anna olla siellä kauan. Jos joku haluaa tarkempia lukemia, niin esimerkiksi 150 astetta ja noin 4 tuntia kuulostaa aika hyvälle. Mitä pitempi paistoaika niin sitä matalampi lämpötila ja toisinpäin. Voit joutua lisäämään jossain vaiheessa hiukan punaviiniä tai lihalientä pataan, jos neste kiehuu kovin vähiin.

Ja herkkusienet kannattaa paistaa pannulla ja lisätä padan sekaan vasta paiston loppuvaiheessa noin puoleksi tunniksi. Jos on hirveä kiire ja häsellys päällä ja onnistut ajatuksissasi heittämään herkkusienet pataan jo alkuvaiheessa, ei pata siitä pilalle mene mutta herkkusienet menevät sellaisiksi hiukan nahkeiksi.

On aika hyvää. Tarjoa vaikka riisin tai keitettyjen ohrasuurimoiden kanssa.

Mutta mitä muuta paistista voi tehdä kun näitä perinteisiä pataruokia? Tästä ja monesta  muusta asiasta kuullaan lisää 10.9...

Blogitekstin aiheen vaihtumisen kunniaksi välikevennys: Kanasen kanat Kanalanmäellä.

Ja sitten asiasta aidantolppaan, eli mikä ihmeen Osta tilalta! -päivä?

Lauantain 10.9. vietetään valtakunnallista Osta tilalta! -päivää, jolla pyritään kannustamaan ihmisiä, niin kuluttajia kuin tuottajiakin, suoramyynnin pariin. Myös Vanhantalon tila osallistuu. Emäntä itse osallistui tapahtuman tienoilta oikein markkinointikoulutukseen, johon kuului mahdollisuus saada Keski-Suomen keittiömestareiden kanssa yhteistyössä yksi keittiömestari tilalle tuoksi päiväksi puhumaan lihasta ja laittelemaan ruokajuttuja tilallisten toiveiden mukaan.

Vanhallatalolla päästään tästä syystä nauttimaan opetusneuvos Martti Lehtisen keitoksista. Martista voi lukea lisää vaikka täältä tai täältä. Ja kannattaakin lukea, sillä sitten olette varmaan minun kanssani samaa mieltä siitä, että Martti on itse asiassa aika mahtava tyyppi. :)

Martti on siis tavattavissa Vanhallatalolla lauantaina 10.9. klo 11-15. Martti paistelee pannulla vähän maisteltavaa lähinnä paistipaloista ja opastaa meitä hiukan naudanlihan saloihin. Kaapeissa on myynnissä lihaa, joten varatkaa käteistä mukaan tai varatkaa omanne jo perjantaina ruokaasuomesta.fi-verkkokaupasta. Käteistä kannattaa joka tapauksessa ottaa mukaan, sillä tilan vanha emäntä on lupautunut laittamaan tarjolle maankuulua omenapaistostaan pientä korvausta vastaan.


Jee, nähdään viikonloppuna!
-Riikka

Tarjolla tänään: Pitkään haudutettua Occo Buccoa

Reseptikokeilut päätin aloittaa palasta, jota olen aina halunnut kokeilla: naudan potkasta eli occo buccosta. Reseptejä vakoilin vähän sieltä ja täältä ja sovelsin ohjeita sen mukaan, mitä kaapista löytyi ja mikä omaa makuhermoa miellyttää.

Tämä on vähän niinkuin niiden kaikken muodonmuutosohjelmien ennen-kuva.

 Aloitin valmistuksen nostamalla huoneenlämpöön 1 kilon occo bucco -kiekkoja, tässä tapauksessa kiloon mahtui kolme kiekkoa. Lämmön tasaantumista odotellessani otin paloista hirveästi kuvia ruokaasuomesta.fi-verkkokauppaa ja tätä blogia varten veljeni kameralla, mikä osoittautui koko ruuanvalmistuksen haasteellisimmaksi vaiheeksi. Aiemmin en ole ruokakuvausta harrastanut missään muodossa. Miksi jotkut saavat sen näyttämään niin helpolta?

Ennen paistoa leikkasin potkakiekkoja ympäröivän kalvon rikki viidestä kohtaa välttykseni "kuppiefektiltä". Pyörittelin kiekot vehnäjauho-suola-mustapippuriseoksessa ja paistoin pinnat voissa pannulla kiinni. Kiekot päätyivät uunipadan pohjalle. Pannulle kasasin kastikkeen ainekset:

1 sipuli (+ pari kevätsipulia varsineen koska sellaisia sattui löytymään) kevyesti kuullotettuna
2 dl valkoviiniä
reilusti valkosipulia
1 prk hyvää tomaattimurskaa (koska ei ollut säilyketomaatteja)

Näiden annoi kiehua hetken, ennen kuin lisäsin soossin uunipataan potkakiekkojen päälle. Pataan kaadoin vielä lihalientä niin että lihat peittyivät. Setti saa hautua 150-asteisessa uunissa kauan, jotta liha irtoilee luusta. Parin tunnin haudutuksen jälkeen lisäsin vielä raastettua luomusitruunan kuorta ja laitoin koko komeuden takaisin uuniin vielä tunniksi. Kaveriksi keitin täysjyväpastaa, mutta muukin lisuke olisi toiminut.

Tässä olisi nyt sitten jälkeen-kuva. Luu on kuvausrekvisiittaa eikä siten tarkoitettu syötäväksi.

Lopputulos oli murea ja maistuva. Liha hajosi helposti, joten tätä ruokaa ei tarvitse syödä pihviveitsen kanssa. Lihan maku pääsi hyvin esiin kun sitä ei oltu peitetty mausteilla - laadukkaan lihan kaveriksi riittää pelkkä suola ja mustapippuri. Pataruoat ovat ihanan vaivattomia laittaa, kun ruoka kypsyy itsekseen uunissa muun touhun ohessa. Iltapäivällä uunissa odotti lämmin, hitaasti kypsynyt ateria, joka sopi lisäksi tällaiseen sadepäivään kuin nappi silmään.

Mitäs sitä seuraavaksi söisi?

Mitä on tullut tehtyä.

Ihanaa kesäpäivä kaikille!

Korppisella tulee vettä kuin saavista kaataisi, joten vaikka takaraivossa huutaa tahto päästä rehuntekoon, niin nyt näin sään salliessa ajattelin yrittää herätellä blogia henkiin.

Yli vuosi sitten on tullut viimeksi kirjoiteltua. Silloin syntyi Vanhantalon ensimmäinen hereford-vasikka. Sitemmin noita syntymiä on tullut viitisenkymmentä lisää. Tuttua touhua siis, vaikka jokainen poikiminen onkin erittäin yksilöllinen. Ja jokainen syntyvä vasikka on oma upea persoonansa.

Mammoja ja vauvoja päivälevolla. Ja uusi katos!

Lauman koko on pikkuhiljaa kasvanut - tänä keväänä poiki 36 emoa. Nyt voi keskittyä jalostukseen, sillä emomäärää ei ole enää tarkoitus nostaa. Sen sijaan tästä lähtien sonnivasikatkin jäävät kotitilalleen kasvamaan teurasikään asti.

Viime syksynä remontoimme tiloja paremmin emoille sopiviksi, ja remontointi jatkuu jälleen tänä syksynä. Saimme valmiiksi jaloitteutarhan ja uuden katoksen, mutta makuuparret jäivät vielä asentamatta. Emäntä kutsui remonttikohdettaan dementiatyömaaksi, sillä katosta väkersi kasaan joukko (melkein) eläköityneitä isäntiä talkoohengessä. Mutta hyvää jälkeä tuo vanhusporukka sai aikaan, kyllä iän tuoma kokemus näkyy.

Tällä hetkellä kaikista jännintä on suoramyynti. Aloitimme suoramyynnin viime tiistaina, kun saimme palautuksena lihaerän Savo-Karjalan leikkaamosta. Lihan myynti on sujunut oikein hyvin, mielenkiintoa on riittänyt ja palaute on ollut kannustavaa, kiitokset siitä kaikille! Joitain lihapaloja olen tarkoituksellisesti jättänyt omaan varastoon, sillä ajattelin kokeilla kokata tulevina päivinä jotain herkullista ja jakaa kokemuksia täällä blogissa. Jos joku lukija inspiroituisi kokeilemaan vaikka joitain uutta ruhonosaa, niin se olisi aika hienoa!

Kokeiluja varten on varattu ainakin occo buccoa, kuvetta ja luullista lapaa. Jotain saattaa eksyä grilliin, mutta myös pataruuat houkuttelevat, etenkin tällaisen sadepäivän yllättäessä. Mitähän sitä vilkas mielikuvitus keksiikään...

Palataan siis asiaan hyvän ruuan merkeissä, ja jakakaa toki omia ideoitanne ja kokemuksianne. Jaettu ilo on kaksikertainen ilo, joten eiköhän sitten jaettu nam ole myös kaksinkertainen nam?